Manchesterinterrierin historiaa

Manchesterinterrieri on alkuperältään englantilainen rotu ja se on muinaista alkuperää.
Rotu esiintyy kirjoissa nimellä black and tan.

1924 rotu sai nimekseen manchesterinterrieri. Toisen maailmansodan aikana rotu melkein kuoli sukupuuttoon. 1945 Englannissa oli jäljellä vain 11 puhdasrotuista manchesterinterrieriä. Nämä koirat sekä muutamat USA:n tuonnit ovat nykyisten manchesterinterrieriemme esivanhemmat. Tällä hetkellä rodun suosio on hitaassa mutta varmassa kasvussa ympäri maailmaa.

Ulkomuoto ja yleisvaikutelma

Manchesterinterrieri on tiivis, notkearunkoinen, vilkas ja erittäin älykäs koira. Se on urheilullinen ja lihaksikas, sekä hienostuneesta ja sirosta olemuksestaan huolimatta erittäin vahvarakenteinen. Pään tulee olla litteä, kapea, tasainen ja kiilamainen ja silmien pienet, säkenöivät, väriltään tummat ja mantelin muotoiset. Korvien tulisi olla pienet ja V:n muotoiset. Yleisvaikutelman tulee olla tyylikäs ja voimakas.

Väritykseltään manssi on kiiltävän musta syvän mahonginpunaisin merkein. Karvapeite on pinnanmyötäinen, sileä, kiiltävä ja tiivis.
Näppärän kokonsa vuoksi se sopii erinomaisesti niin kaupunkiin kuin maallekin: säkäkorkeus uroksilla on 40 – 41 ja nartuilla 38 cm.

Virallisen rotumääritelmän voit lukea täältä (pdf).

Manssi ja terveys

Manssia on pidetty aina erittäin terveenä rotuna. Rodun parissa harvoin törmää sairasteluun tai muihin terveysongelmiin. Mansseilla ei ole yleistyneitä sairauksia eikä rotu kuulu Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan.

Rodulla voi esiintyä perinnöllistä verenvuototautia (Von Willbrandin tauti, vWd). Tätä tautia vastaan on kuitenkin taisteltu jo pitkään eikä sairaita koiria ei synny, kun huolehditaan että jalostukseen käytetyt koirat ovat vWd-testattuja eikä kahta koiraa, jotka ovat taudin kantajia, yhdistetä. Kantaja ei sairastu itse tautiin, mutta periyttää sitä eteenpäin.

Viime vuosina on ruvettu tutkimaan innokkaammin silmä- ja polvisairauksia sekä kuunteluttamaan sydämiä. Näissä tutkimuksissa ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt juurikaan huolestuttavia löydöksiä. Nämä tutkimukset ovat silti tärkeitä, jotta saadaan faktatietoa näiden tutkittavien tautien esiintyvyydestä. Ne kun ovat valitettavan yleisiä monilla koiraroduilla.

Ajantasaiset terveystilastot näet täältä (KoiraNet).

Luonne

Luonteeltaan manssi on älykäs ja uskollinen. Se on innokas ja eloisa ja tarpeen vaatiessa se on valmis puolustamaan rohkeasti kotiaan ja ystäviään. Se ilmaisee nopeasti tyytymättömyytensä kovalla ja läpitunkevalla haukunnallaan, mutta se ei ole ”räksyttäjä” ja haukkuu harvoin ilman hyvää (ainakaan omasta mielestään) syytä.

Manssi on myös vallaton ja kujeileva ja se ikävystyy helposti. Säännöllisellä liikunnalla ja seuranpidolla siitä tulee perheelleen omistautunut ja uskollinen jäsen, jolla on taipumus valita yksi ihminen erityiseksi ystäväkseen. Perheen ulkopuolella manssi ystävystyy vieraisiin hitaasti, hieman varauksellisen luonteensa vuoksi. Mutta kun se hyväksyy ystäväkseen, niin ystävyys kestää. Manssilla on pitkä muisti eikä se unohda helposti todellista tai kuvittelemaansa huonoa kohtelua.

Manssi harrastuskaverina

Manssit ovat energisiä, sporttisia ja älykkäitä koiria, joten ne ovat mainioita harrastuskavereita erilaisiin koiraurheilulajeihin. Agility lienee manssien omin laji, mutta niille sopii myös tottelevaisuuskokeet, canicross eli koirajuoksu, metsästyskoirien jäljestyskokeet, rauniot, Rally-TOKO ja koiratanssi. Palveluskoiraoikeuksia tällä pienehköllä terrierirodulla ei ole, mutta esimerkiksi hakua ja jäljestämistä voi manssin kanssa hyvin harrastaa ilman kilpailullisia tavoitteita. Agilityssa manssi pääsee toteuttamaan itseään nopeatempoisessa ja hauskassa lajissa, mikä onkin omiaan ketterälle rotanmetsästykseen jalostetulle koiralle. Suomessa agilityn ylimmässä eli 3. luokassa kilpaili vuonna 2011 seitsemän manssia, valioita Suomessa on leivottu jo kymmenkunta. Mansseja on kilpaillut aina maailmanmestaruustasolla asti ja Suomen MM-kisoissa vuonna 2008 nähtiin saksalainen Chilly-manssi myös palkintopallilla pokkaamassa yksilökilpailun hopeamitali.

Manssit ovat tyypillisesti helposti motivoitavia, ne ovat ahneita ja palkkautuvat hyvin myös taisteluleikeillä. Erilaiset vinku- ja hiirilelut ovat usein manssien suosikkipalkkioita. Manssien haasteena on usein itsehillinnän ja maltin rakentaminen sekä matalahko ärsykekynnys, manssin luonteeseen kuuluu tietynlainen terävyys. Näihin seikkoihin voi kuitenkin harjoittelulla hyvin vaikuttaa. Joidenkin yksilöiden kohdalla arkuus voi olla ongelma, mutta tämä vaikuttaisi onneksi olevan melko harvinaista. Manssin kanssa on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota pentuajan sosiaalistamiseen ja kasvattaa motivaatiota ohjaajan kanssa työskentelyyn. Pennun kanssa kannattaa harjoitella myös riistavietin hallintaa ja paneutua perusvalmiuksien harjoitteluun. Hyvä perustottelevaisuus on hyvä lähtökohta myös harrastamiselle!
(harrastusteksti Sanna Malkamäki)