Manchesterinterrieri on pieni suuri Terrieri isolla T:llä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää koko elämänkaaren ajan.

Alun perin kani- ja rottakoirana käytetty manssi on säilyttänyt tähän päivään asti osan vieteistään, joten pentu tarvitsee johdonmukaisen kasvatuksen heti uuteen kotiin muutettuaan. Mikä on kerran kielletty, on aina kielletty. Tai muuten huomaat tulleesi kiedotuksi manssin käpälän ympärille.

Manssipennun sosiaalistamista ei voi tarpeeksi korostaa. Joillain yksilöillä on esiintynyt lievää arkuutta niin vieraita ihmisiä kuin vieraita koiriakin kohtaan. Terrierimäisen luonteen omaavana koirana manssista voi kehittyä tyypillinen remmirähjä. Pääsääntöisesti oikealla koulutuksella rotu on kuitenkin avoin ja rohkea, pieneksi koiraksi ego on vähintään mammutin.

Manssi oppii nopeasti. Oman ihmisen ja perheen kanssa puuhailu on parasta. Positiivisella vahvistamisella ja meiningillä tuloksia voi saavuttaa nopeastikin. Kouluttajalta manssi vaatii ajoittain nopeaa reagointia ja taas toisella kerralla huumoria. Kahden sekunnin aikana fiksu manssi voi tarjota 5-6 jo oppimaansa taitoa, joten oikean ajoituksen löytäminen voi viedä tovin.

Rauhoittumista ja yksinoloa on syytä harjoitella pienestä pitäen. Aina ei voi vain leikkiä, aksata, tokota, rallytokota tai haistella uusia hajuja.

Pentu tarvitsee säännöllisen liikunnan lisäksi myös kevyttä aivojumppaa, joten kouluttaminen, erilaisten temppujen opettaminen ja kevyet lajikokeilut sopivat manssinpennulle kuin kirsu kuonoon. Pelkkä lenkkeily saattaa jättää pennun mieleen muhimaan pieniä tihutöitä, pieni henkinen rasitus fyysisen lisäksi jättää omistajan kengät rauhaan.

Mansseja asustaa niin maalla kuin kaupungissakin. Koira soveltuu täysin kerrostaloelämään, kunhan koiralle kerrotaan, miten sen tuleen yksinollessaan käyttäytyä. Myös maalla manssin kanssa on mukavaa, kunhan huolehtii kunnollisesta luoksetulo-koulutuksesta ja lähellä pysymisestä. Manssi omaa rottakoirana yhä saalisviettiä, kaiken perään olisi niin mukava juosta ja jahdata! Yksilöllistä toki tämäkin.

Kuivana ja lyhytkarvaisena koirana manssi tarvitsee syksyn ja talven keleillä vaatetusta. Sporttinen koira paleltuu kastuessaan nopeasti, mutta voi kuitenkin viihtyä pihalla vesisateessa oikealla vaatetuksella. Talvella anturat ja herkät korvanlehdet voivat halkeilla paukkupakkasten yllättäessä. Kun vaatetus on kunnossa, voi manssin kanssa lenkkeillä huoletta -25 asteessa. Pääsääntöisesti rotu kuitenkin rakastaa lämpöä ja viltteihin kaivautumista mamman tai isin viereen. Huomaat kyllä, kun pakkasta alkaa olla manssisi mielestä liikaa. Kesällä manssi on elementissään. Aurinkopaikkoja vallataan heti auringon ensisäteiden osuessa sisälle maaliskuussa, hellekeleillä osaa koirista pitää viedä varjoon, eivät raukat omaa parastaan ymmärrä. Kunhan huolehtii juottamisesta ja viilentämisestä, voi harrastaa huoletta, ei manssista virta lopu.

Ruokailutottumuksiltaan manssi on varsin helppo. Ruoka-aineallergioita on harvassa. Kokeilemalla löytää itselleen oikean ja sopivan tavan ruokkia omaa manssia; löytyy nappulaväkeä, kotiruokailijoita sekä raakaruokailijoita. Ja kaikkia näitä sekaisin. Manssia ei voi sanoa nirsoksi, ruoka yleensä kelpaa täyttämään jo kulutetut energiavarastot.

Manchesterinterrieriin sopii paremmin kuin hyvin; annoin pikkusormen, se vei koko käden. Manssin paras kaveri on toinen manssi. Yleensä yksi rodun edustaja ei vain riitä vaan näitä kainalokavereita on saatava kaksi. Vähintään. Tai kolme.